On taas vierähtäny ikuisuus siitä, ku oon viimeks kirjotellut. Ei oo ollut aikaa, ei mitään erikoista kirjotettavaa, eikä kyllä edes yhtään mielenkiintoa kirjoittaa tänne ylipäänsä yhtään mitään. Nyt on kuitenkin kysymyspostauksen aika. Kysymyksiä on tullut tänne, mutta petsieen kuitenkin kaikista eniten. Kysymykset koskevat tällä kertaa ainoastaan Maisaa ja aussieita ylipäänsä. Pyrin vastaamaan monipuolisesti!
1. Miksi juuri australianpaimenkoira?
- Olin pitkään etsinyt koiraa, jolla olisi energiaa, ja sen kanssa voisi harrastaa monipuolisesti. En myöskään halunnut enään mitään pikkukoiraa, mutta en kuitenkaan mitään liian suurtakaan. Alkuun olin vahvasti kultaisennoutajan kannalla, mutta koska ne eivät lopulta ole minulle millään tavoin soivia, aloin harkita bordercollieta. Olin jo oikeastaan päättänyt, että sellainen tulee, kunnes löysin australianpaimenkoirat. Ne olivat hiukan suurempia kuin borderit, joka oli vain plussaa. Pohdin rotua todella pitkään ja hartaasti, ja loppujen lopuksi päädyin aussieen.
2. Mitä harrastuksia olette suunnitelleet aloittavanne Maisan kanssa?
- Agility on se, mitä haluan eniten ruveta harrastamaan. Myös vesipelastus kiinnostaa kovasti, mutta täälläpäin siihen ei juurikaan ole mahdollisuuksia. Näyttelyissäkin meitä varmasti nähdään, mutta se on sitten enemmän sellainen "vaihtelu virkistää" harrastusmuoto meille, ei siis olla kiertämässä jokaista suurta näyttelyä pitkin eurooppaa.
3. Mitä "kriteerejä" teillä oli kasvattajalle? Toisin sanoen, millaista koiraa ja yhdistelmää etsitte?
- Halusin koiran, jonka suvussa olisi edes muutama muotovalio. Koiran tuli olla sosiaalinen ja energinen, toivoin nimittäin löytäväni jostain tulevaisuuden agilitylupauksen, jonka takia suvussa täytyi olla myös agilitytuloksia.
4. Mistä tulee nimi Maisa?
- Hmm, paha kysymys, en oikeastaan tiedä. Alkuunhan meille piti tulla uroskoira, jonka olisin nimennyt Nediksi. Nimi ei sopinut perheelle, joten päädyttiin sitten Machoon. kun kuitenkin selvisi, että meille tuleekin tyttö, tuli ensimmäiseksi mieleen nimi Maisa. Jotenkin se vain jäi päähän, enkä enään pystynyt ajattelemaan mitään muita nimiä kuin tuota kyseistä.
5. Aiotko hankkia lisää aussieta?
- Kysymys johon mua oikeastaan hävettää vastata. Yleensähän se oma rotu on aina kaikista paras ja ihanin, ja tottakai niitä tulee ehdottomasti lisää, koska itsellä nyt vain sattuu olemaan se rotu, ja muita ei voi huolia. Mutta vastaan rehellisesti. Ei tule, kyseinen rotu ei ole niin sanotusti kolahtanut sydämmeen, vaikka onhan Maisa toki ihana ja kiva koira. Tällä hetkellä täytyy kuitenkin vastata, että en ottaisi aussieita enää ikinä. Toki voi olla, että mieleni on parin vuoden päästä muuttunut, kun Maisakin alkaa oppia sääntöjä, mutta nyt ei.
6. Oletko tyytyväinen päätökseesi ostaa aussie?
- Sanottaisiinko näin, että en täysin. En voi vielä olla varma, onko aussie pohjimmiltaan kiva rotu, mutta Maisan pentuikä ei ainakaan ole ollut yhtään mukavaa, joten en ole ollut täysin tyytyväinen. Toki on mahtavaa nähdä, kun Maisasta päivä päivältä alkaa tulla parempi tapainen. Eli pentuaika ei ole ollut niin mieleistä, mutta ehkä Maisan aikuistuessa olen täysin tyytyväinen.
7. Vastaako aussie kuvitelmiasi?
- Kyllä oikeastaan. Löytyy energiaa, nopea oppimiskyky jne. Tosin odotin myös kykyä rauhottua käskettäessä, ja että koiraa voi rapsutella ilman, että alkaa armoton päälle hyppiminen ja intaantuminen.
...tuo rauhoittuminenkin täytyy opettaa ihan samalla tavalla kuin esim. vireen nostattaminenkin ennen suoritusta tai vaikka ihan istuminenkin. Eli älä heitä kirvestä kaivoon, Maisaa ei varmaan ole vain opetettu rauhoittumaan käskystä?
VastaaPoistaKompsin Hennaa :) Vinna on myös ihan hyppyrotta heti kun sitä rapsuttelee, mutta ajattelen sen olevan ihan vaan koulutuskysymys. Rauhoittuminen ollaan myös harjoiteltu ja tuo osaa ottaa ihan rauhassa missä vaan kun jättää huomioimatta. Siitä oon tosi ylpeä, varsinkin kun pikkupentuna se ei rauhoittunut millään.
VastaaPoistaMulla on käynyt ihan samalla tavalla, eli rotu ei ole täysin kolahtanut sydämeen. Pikkuhiljaa, päivä päivältä, Vinna alkaa kuiteen vaikuttaa kivemmalta koiralta kun se aikuistuu. Ne ekat kuukaudet oli suoraan sanottuna ihan kamalia ja luulin että se olis sellaista Vinnan kanssa aina. Nyt se ei oo enää niin raivostuttava vaan alkaa olla tosi kiva koira. Olin varautunut siihen, ettei se tuu oleen helppoa sen kanssa, mutta en ollut aavistanutkaan että noin raivostuttavaa.
Ei voitu ulkoilla Vinnan kanssa kunnolla, sillä heti kun lähdettiin pidemmälle lenkille se alkoi purra mua ja hihnaa enkä saanut sitä lopettamaan. Monet kerrat oon kilsan päässä kotoa meinannut alkaa itkeä kun se prkleen pentu ei oo lopettanut sitä. Pikkupentuna se oli helppo napata kainaloon kun alkoi riekkua ja se oli sille hyvä rangaistus, sillä inhosi sitä yli kaiken kun olis halunnut kävellä itse. Kun siitä tuli iso, niin ei ollutkaan enää niin helppo napata sitä vaan kainaloon.. Sit aloin keksiä keinoja millä saada se pureminen loppumaan ja tuo myös itse kasvoi jonkun verran ja saatiin se pureminen kitkettyä pois. Kyllä se vieläkin välillä saattaa kokeilla, mutta nykyään tiedän millä se saadaan loppumaan. Sisällä V oli myös ihan kamala, se vaan puri ja puri ja puri eikä lopettanut, monelle auspai-ihmiselle avauduin siitä kun tuntui että tuun sen puremisen kanssa hulluksi. Vähän Vinnaa ennen äitille oli tullut Minni-cockeri, eikä sen pureminen ollut mitään verrattuna riiviö-Vinnaan vaikka ensin sekin tuntui pahalta. Vinnan rinnalla kaikista muista tulikin tosi helppoja ja kivoja koiria, kun sain joka päivä hakata päätä seinään Vinnan kanssa :D
Nykyään se on oikein kiva koira ja vaikka aussie rotuna ei olekaan se mun unelmien täyttymys enää, tykkään Vinnasta silti hirmuisesti. Sillä on tosi kiva luonne ja siitä tulee vielä loistava harrastuskoira. Kokoajan se keksii uutta mitä kautta kokeilla rajojaan, mutta nyt oon jo niin tottunut siihen ja tiedän että tää jossain vaiheessa hellittää (toivottavasti ainakin!) :D Tällä hetkellä en näe, että mulle tulis vielä toinen auspai joskus, mutta toisaalta en oo sulkenut poiskaan sitä vaihtoehtoa jos tulee joku kiva pentue vastaan.