Vihdoin kotona

Maisa on vihdoin kotona! On sitä jo ootettukin. En eilen meinannut saada millään unta, kun olin niin täpinöissäni pikku aussiesta ♥ Laittelin sitte pedin, kupit ja sanomalehdet valmiiks huomista varten. Siinä kahden maissa sain vihdoin unen päästä kiinni.

Kuudelta soi herätyskello. En ollut yhtään väsynyt, vaikka olin saanut nukuttua vaan vaivaset 4h. Tavallisesti oon umpiväsynyt, vaikka nukkuisin 8h. 7 maissa haettiin Tanja kotoaan, ja 3 tunnin matka kohti Jyväskylää starttasi. Matka tuntu ikuisuudelta. Radio ei suostunut yhteistyöhön, en saanut unta, ja oli kylmä. Vaikkakin se muuttui loppujen lopulta tukalaksi kuumuudeksi.

Kymmenen maissa oltiin Jyväskylän keskussairaalan pihassa, johon oli määrä tulla. Seppo sanoi, että tulla perässä yhden kerrostalon pihaan, kun sairaalassa on niin kauhea kuhina. Iskä sitten aikansi jutteli siinä Sepon kanssa, ja me siliteltiin Tanjan kans Maisaa.

Kotona oltiin yhden aikoihin. Käytiin takapihalla vähän juoksemassa, ja samalla Maisa sai tehdä tarpeensa. Osaa tehdä hyvin pihalle. Kahdelta laitoin ruuan, ja ruokahalukin on tallessa. Loppuilta on mennytkin nukkuen, ja välillä vähän riehuen. Osaa istua käskystä, mitä nyt hieman vielä petrattavaa.

Mimmu on viikonlopun meidän mummulassa kun äiti on siellä, joten sen kuulumisia en tänne juuri kirjottele viikonloppuna. Hyvin kuitenkin sulatti Maisan, mitä sen pari tuntia ehtivät tutustua.